Päivä 6 | Pushkar – Udaipur

 Yllä Harri, Maarit ja Pekka odotamassa aamiaista Pushkar järven rannalla paikallisen bändin säestämänä. Alla bändi edestä ja alla alla Braman pudottamasta lootuskukasta syntynyt Lake Pushkar.

Aamiaiselle pyhän järven rantaan, jossa paikallinen pariskunta soittaa meille aamiaismusiikiksi rajasthanilaisia kansanlauluja... ;) … pyörät käyvät ysiltä ja nokat kohti etelää ja Udaipuria. Tänään vähän viileä päivä. Pari pilveäkin käy taivaalla ja lämpötila nousee hädin tuskin +30'n mutta kestämme sen kyllä kuin karaistuneet motoristit. Matka etenee ongelmitta aina siihen hetkeen saakka kunnes bongaan toisen ryhmämme vetäjän Samin tien varresta. Hidastan, alan kaartaman sivuun ja Räiskis. Vexi täräyttää perääni vauhdilla. Seuraa asvalttiliukua ja kipinäsuihkua josta selviä yllättävän vähän vaurioita. Psyykkisiäkään ei tule kun kaveri keilaa takaa kumoon. Pyhäpaita kuitenkin menee ja farkkuihin tulee pari reikää. Jalka sen sijaan puristuu johonkin ja loppupäivän olen enemmän ja vähemmän kävelykyvytön. Ajaminen sen sijaan sujuu kyllä. Jalkapöydässä ilmeisesti pientä murtumaa tai sitten ei. Katsotaan huomiseen aamuun miten tuo tulee mukana.

 Yllä aamuruuhkaa Ajmerissa 'Setä Ho' letkan kärjessä. Alla sillan alitus... tässä kohtaa en ollut ihan varma ollaanko reitillä... joku kilometri myöhemmin selvisi, että kyllä ollaan. Harri edessä ja Pena takana.

Muutamaa rauhallista pätkää lukuunottamatta tämä päivä melkoista rekkapujottelua. Liikenne on tuuheaa tai erittäin tuuheaa ja saamme kaikki hyvän nokikuorrtutuksen. Kuolla vai elää loppuelämänsä intialaisena rekkakuskina, siinä vasta kysymys! Noin 30km ennen Udaipuria Samin porukka löytyy jälleen tien varresta. Nyt vuohi on saanut hämminkiä aikaa ja kolme pyörää kyljellensä, mutta siellä ei mitään pintanaarmuja vakavampaa. Päivän viimeisellä 50km osuudella saamme oman osuutemme Rajasthanin marmorituotannosta. Emme varsinaista marmoria mutta marmoripölyä suut, silmät ja sieraimet täyteen sitäkin enemmän. Rajasthan on koko planeettamme mittakaavassa suuri marmorin tuottaja. Se näkyy satoina marmoria kuljettavina rekkoina ja satoina marmorikauppoina.

Tulo Udaipuriin venyy pimeän puolelle ja viimeiset kilometrit vanhan kaupungin kujilla ovat kuin tuhannen ja yhden yön saduista. Letka pysyy kuitenkin kasassa ja hotelli löytyy Udaipur järven tuntumasta. Harrin kytkin sanoutuu irti kirjaimellisesti päivän viimeisillä metreillä kymmenen metriä ennen parkkitalon kattoa. Mutta hengissä Udaipurissa ja kaikki hyvin jalkaani lukuunottamatta. Jagdish temppeli hotelliamme vastapäätä soittaa hyvällä volyymillä HareKrishna HareHarea pään painuessa tyynyyn.

 Marmoria ja marmoria. Isot lohkareet eivät kiinni mitenkää. Paranee vain toivoa, että ei sisämutkaa tulevasta rekasta putkahda eteen. Alla yksi teinvarren monilukuisista marmorokaupoista.