Aamiainen tien päällä... mehua, tzaita ja kasvisnyyttejä.
Intiassa kukot eivät juuri laula, mutta ylös kellon soidessa auringonnousun aikaan. Tavaroiden ollessa jotakuinkin pakattuina tiedostan, että Eero ja Vexi taitavat vielä nukkua. Maarit käy kolkuttamassa poikien oveen ja varttia vaille seitsemän olemme lähtövalmiina.
Edessä matkan pisin ajopäivä. Reilu 500km mikä on millä tahansa mittapuulla haastavaa kun alla on Enfield. Mutta matka taittuu pitkin päivää ongelmattomasti. Pyörät ehkä tietävät itsekin, että tänään kuuluu toimia ja toimivat. Valitsen ns. pohjoisen reitin joka huomattavasti vähäliikenteisempi, mutta monin paikoin monitöyssyisempi… ;) ja rekat eivät viihdy töyssyissä.
Sisääntulo Delhiin onkin sitten oma lukunsa. Puoli kuuden kulmilla olemme Delhin laidalla. Pari tuntia myöhemmin ajamme edelleen. Kaupunkia riittää ja riittää ja riittää. Ja muuta liikennettä riittää, riittää ja riittää. Omassa pyörässäni valot eivät toimi ja jäänkin ryhmän viimeiseksi hämärän alkaessa tulla. Yhdet paikallisetkin ennätämme tehdä ennen kuin Pal tulee vetämään joukkoamme. Tietyötä on paljon ja välillä mennään uutta moottoritietä monella kaistalla ja välillä kahdella. Jossakin kohtaa ajan vahingossa valmiin moottoritien pätkän väärälle kaistelle ja painelemme muutaman kilometrin vastavirtaan, missä sinänsä ei ole Intiassa mitään outoa… ;)Pimeys tulee seitsemältä ja perillä Tony Motorssilla olemme heti kohta kahdeksan jälkeen. Myymme pyörämme takaisin Tonylle hankintahintaan saman tien, jotta huominen on pyöristä vapaa. Kypäräkaljat ovat edessämme puolikymmeneltä. Päättäripäivällisen siirrämme yksimielisesti huomiselle. Tämän päivän virta alkaa 11 tunnin ajon päätteeksi olla vähissä. Mutta kaikki hengissä Delhissä!
Mekaanikkomme Pal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti